Paitasi on pujahtanut ylleni ja muita runoja presidentin rouvalta

     "Minä olen nuori nainen, havunneulanen maailmassa
     minä ja luoto, me ahavoidumme sateessa,
     tuulen jokaisessa rynnistyksessä luovutamme jotain ja silti;

                    jokin huojuu, huojuu muttei irtoa,
                    milloinkaan ei vastaa
                    vaeltavan veden kutsuun - "

                                           Jenni Haukio, Sinä kuulet sen soiton, 1999

Jenni Haukion runokirjat päätyivät luettavikseni tyypillistä reittiä: menin kirjastoon huvikseni katselemaan ja satuin huomaamaan ne. Tykkään tutkimusretkeillä kirjastossa ja poimia mukaani mitä tahansa kiinnostavaa satun näkemään. En ollut koskaan lukenut yhtään Jenni Haukion runoa vaikka tiesin, että häneltä on julkaistu kokoelmia. Oikeastaan koko Haukio tuli nimenä tutuksi vasta, kun avioitui Sauli Niinistön kanssa. Vitsit muuten, miten ihailen Jenniä! Siinä on kyllä tyylikäs presidentin rouva: fiksu, asiallinen, kaunis ja vielä runoilija! Pidän kovasti meidän presidenttiparistamme ja nämä runot luettuani Haukiosta tuli jotenkin vielä parempi kuva (totta kai, kun olen runojen ystävä), sellainen inhimillinen. Ihanan maanläheistä. Ei tarvitse pokkuroida, vaikka olisi korkeassa asemassa. 

        Haukion kokoelmat Paitasi on pujahtanut ylleni (1999), Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (2003) ja Sinä kuulet sen soiton (2009) ovat teemoiltaan hyvin luonnonläheisiä. Vilkaisin netistä, että Haukio on kotoisin Porista, mikä näyttää maisemana kumpuavan runojenkin maailmassa, Kirjurinluotoa ja Yyteriä mainitaan, meri ja siihen liittyvä sanasto ovat vahvasti läsnä. Runot vain vahvistavat sellaista kauniin hillittyä kuvaa Jenni Haukiosta, nöyrää mutta syvällistä. Runot ovat kauniita, niissä on särmääkin, mutta ne on kirjoitettu hyvän maun rajoissa. En nimittäin pidä sellaisista runoista, joissa kerrotaan ihan kaikki. Jotain pitää jättää arvailun varaankin. Kieli on kaunista, soljuvaa. Lempparini näistä kokoelmista on uusin, Sinä kuulet sen soiton. Samantyyppisiä teemoja tosin oli kaikissa kokoelmissa - luonto, meri, rakkaus, yksinäisyys. 

     "Anna minulle

     yksi hiljaisuuksistasi

     lapsen kehto
     kumpuamisestaan väsynyt meri.

     Anna minulle hiljaisuus
     lähinnä itseäsi

     siihen
    
     annan minä sanat"

                              Jenni Haukio, Paitasi on pujahtanut ylleni, 1999